Kirkon historia

 

Katolinen seurakuntaelämä alkoi uudelleen reformaation jälkeen, kun Viipurissa vihittiin 1799 käyttöön Pyhän Hyacinthuksen kirkko. Pyhää messua vietettiin Helsingissä 1800-luvun alkupuolella ainakin Viaporin varuskunnassa.

Pyhän Henrikin kirkko nousi Kaivopuiston rakentamattomille kalliolle 1858-1860. Hankkeen tukijana toimi kenraalikuvernööri Friedrich von Bergin italialaissyntyinen puoliso, kreivitär Leopoldina Cicogna. Kirkko siunattiin käyttöön 1860, mutta sen vihkiminen viivästyi yli neljäkymmentä vuotta. Mohilevin arkkipiispa Jerzy Szembek vihki kirkon juhlallisesti ristin ylentämisen päivänä, 14. syyskuuta 1904.

Kirkko palveli aluksi varuskuntakirkkona Venäjän armeijassa palvelleita puolalaisia sotilaita mutta myös Suomeen tulleita katolisia kauppiaita ja taitelijoita.

Ensimmäiset puoli vuosisataa seurakuntaa hoitivat Pietarista tulleet puolalaiset papit. Uuden ajan ensimmäinen suomalainen katolinen pappi, isä Wilfrid von Christierson toimi kirkkoherrana 1906 -1911. Vuodesta 1912 vuoteen 2002 saakka, seurakunta on ollut Jeesuksen pyhän sydämen pappien veljeskunnan hoidossa.

Pyhän Henrikin on ollut piispankirkko vuodesta 1920, jolloin Suomen apostolinen vikaarikunta perustettiin.

Helsingin hiippakunnan katedraali- eli tuomiokirkkona se on ollut vuodesta 1955.